Sottiisi päättyi 17.6. Ilo irti -konserttiin

​Pispalan Sottiisi päättyi yhtä aikaa riemukkaisiin ja haikeisiin tunnelmiin. Tampere-talossa järjestetyssä ”Ilo irti - Pispalan Sottiisi 2018” päätöskonsertissa esiintyivät Sottiisin kotimaiset ja kansainväliset kansantanssi ja kansanmusiikkiryhmät.

Kansantanssin ja kansanmusiikin sanotaan soittavan ihmisten sielua ja jakavan ympärilleen tekemisen riemua, ja sitä se myös teki. Tampere oli täynnä folkloren ilotulitusta ja mukaansatempaavia rytmejä. Upeiden kotimaisten esiintyjien lisäksi Sottiisissa nähtiin huikeita kansainvälisiä ryhmiä Virosta, Venäjältä, Unkarista, Slovakiasta ja Yhdysvalloista. Kansainväliset vieraat valloittivat ennen muuta Sottiisin Viikinsaari-Folkissa, jossa matalankynnyksen tanssipajat saivat yleisön innostumaan.

Sottiisiviikko huipentui lauantaina 16.6. pääjuhlaan, yli 1000 esiintyjän Työ ja ilonpito -suurteokseen Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa täydelle katsomolle. Tanssiteoksen sovinnon teeman myötä tanssi ja musiikki kietoutuvat historian pyörteisiin luoden siltaa 100 vuoden takaisten tapahtumien ja nykypäivän välille. Teos oli ympäri Suomea kokoontuneiden tanssijoiden yhteinen taidonnäyte ja yhteisöllisyyden ilmentymä. Kansanelektrobändi Suistamon Sähkön säveltämä musiikki iski tulta ja tempasi tanssijat kovaan pyörteeseen.

Pispalan Sottiisi on koonnut jo vuodesta 1970 alkaen kansantanssin ja kansanmusiikin ystävät ja harrastajat Tampereelle. Seuraava Juhla Sottiisi järjestetään kesäkuussa 2020 jolloin tulee kuluneeksi 50 vuotta ensimmäisestä Pispalan Sottiisista. Pispalan Sottiisi järjestettiin 13.-17.6.2018. Festivaalin ennakkoarvio 15 000 kävijää täyttyi ja tavoite saavutettiin.

Kuvassa Pispalan Sottiisin Vuoden 2018 kansantanssiyhtye Siepakoiden edustusryhmä Rovaniemeltä.
Kuva Riina Tanskanen.

Sottiisin pääjuhlassa Työtä ja ilonpitoa sadan vuoden takaa

Pispalan Sottiisin pääjuhla Työ ja ilonpito on tanssillinen kokonaisuus, jossa liikutaan työn ja työväen maailmasta lasten ja nuorten leikkiin, herraskaisten tansseihin ja lopulta kaiken kansan yhteistanssiin.

Sata vuotta sitten kaikki oli kovin toisenlaista. Vastahan Finlaysonin Plevnan kutomosaliin oli syttynyt ensimmäinen sähkövalo vuonna 1882. Koskia valjastettiin tehtaiden tarpeeseen.

Katukivillä kuuluu pienten jalkojen ääniä ja ilon kiljahduksia. Juoksuaskelin kokoontuvat lapset leikkimään ja laulamaan. Kuka ei ehdi kyykkyyn ja kenestä tulee litta?

Lapset ovat tarkkaan seuranneet isompien ammatteja, arjen liikkeitä ja ääniä. Rattaat ja rukkihan pyörivät molemmat. Hei pyöritetään ja kehrätään, niinkuin pullamummokin on tehnyt.

Lapset ovat tarkkaan seuranneet isompien ammatteja, arjen liikkeitä ja ääniä. Rattaat ja rukkihan pyörivät molemmat. Hei pyöritetään ja kehrätään, niinkuin pullamummokin on tehnyt.

Tehdaskaupungin salongeissa kajahtavat tanssin sävelet. Kristallikruunujen välkkeessä kavaljeerit hakevat daamejaan franseesiin ja polkkaan.

Päivä kääntyy kohti iltaa ja työväki kokoontuu tehtaan varjoista tansseille, soitoille ja lauluille. Illanvietoissa torppien tytöt ja pojat etsivät uusia ystäviä ja kumppaneita.

Taustalla kaikuu epävarmuus tästä päivästä ja toivo paremmasta huomisesta.

Tanssi yhdistää säätyjä ja synnyttää tarinoita uuden kansakunnan astuessa ensiaskeliaan.

Musiikista vastasi Suistamon Sähkö.

Esityksen jälkeen hyvä fiilis.

Kuvat: Petri Kivinen

Sottiisin pääjuhla Työ ja ilonpito tänään TähtiAreenalla!

TYÖ JA ILONPITO – 100 vuoden matka tanssien
VIELÄ EHTII MUKAAN! http://puoti.nuorisoseurat.fi/fi/p/sottiisi
Liput 20 € tai Sottiisipassi. Lapset 10 € (alle 16-v.)

Sottiisiviikko huipentuu TÄNÄÄN 16.6. klo 19.00 yli 1000 esiintyjän Työ ja ilonpito -suurteokseen Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksen TähtiAreenalla. Tanssiteoksen taiteellisena lähtökohtana on sovinnon teema. Siinä tanssi ja musiikki kietoutuvat historian pyörteisiin luoden siltaa sadan vuoden takaisten tapahtumien ja nykypäivän välille.

100 vuotta sitten kaikki oli toisenlaista. Suomi oli juuri itsenäistynyt, mutta eli edelleen kansakuntana vahvassa murroksessa, ja alkoi vasta luoda perusteita tasa-arvolle ja yhdenvertaisuudelle. Maaseudun väki lähti kaupunkeihin työn ja leivän perässä. Työstä oli tullut tuotantoa ja tehtaat jyskyttivät höyryn voimalla. Lapset kirmasivat kaupungin kujilla. Nuoret ottivat mallia aikuisista sekä hyvässä että pahassa; paloviinaa poltettiin ja myös maisteltiin. Kaikki oli uutta ja jännittävää. Se houkutteli ilonpitoon ja tutustumaan muualta tulleisiin ihmisiin.

Työ ja ilonpito -tanssiteos on rekonstruktio Sottiisissa 1990 esitetystä samannimisestä tanssidraamasta. Koreografeina ovat Jutta Wrangén, Petri Kauppinen, Hannu Nipuli, Jukka Heinämäki ja Petri Hoppu sekä Oamkin opiskelijat. Musiikista vastaa kansanelektrobändi Suistamon Sähkö. Sävellykset ovat Anne-Mari Kivimäen ja Eero Grundströmin käsialaa. Esiintyjinä ovat kansantanssijat kautta maan.

Kuva Petri Kivinen, 2016 Sottiisin pääjuhlasta.

Suomalaisen kansantanssin ikoni Antti Savilampi nimetty Kansantanssikiltaan

Antti Savilampi on nimetty Suomen Nuorisoseurojen Kansantanssikiltaan. Savilampi on tanssija, tanssinopettaja, ohjaaja ja koreografi. Hän on toiminut kansantanssin parissa yli 50 vuotta ja hänen merkityksensä suomalaisen kansantanssin arvostukseen ja sen kehittymiseen on ollut valtaisa. Nimitys julkistettiin kansantanssin ja -musiikin festivaali Pispalan Sottiisissa perjantaina 15.6.

Kestilässä, Pohjois-Pohjanmaalla syntynyt Antti Savilampi sai kipinän kansantanssiin syksyllä 1965, jolloin hän aloitti puuseppäopinnot Pohjois-Pohjanmaan Keskusammattikoulussa. Antti meni mukaan tyttöjen liikunnanopettajan Elsi Niinimaan vetämään tanhukerhoon, ja siitä se alkoi, kipiniöinti, joka on jatkunut jo vuosikymmeniä.

Tällä hetkellä Savilampi opettaa kansantanssia muun muassa Sibelius-Akatemiassa ja kiertää ympäri Suomea vetämässä kursseja. Etusijalla ovat kuitenkin ohjaaminen ja koreografioiden laatiminen. Tanssiminenkaan ei ole unohtunut, sillä Antti tanssii aikuisten tanhuryhmä Kärrissä, joka on toiminut ilman taukoa 50-luvulta asti.

Savilampi tunnetaan kansantanssipiireissä erityisesti yhteisöllisyyden ja hyvän ilmapiirin luojana. Tapahtumiin hänet pyydetään vetämään huutokatrillia, johon voivat osallistua niin vasta-alkajat kuin edistyneet. Huutokatrillissa yksinkertaiset askelkuviot harjoitellaan ensin yhdessä. Tanssin alkaessa ohjaaja ”huutaa” aina seuraavan kuvion.

Savilammelle on aikaisemmin myönnetty tanssitaiteen valtionpalkinto vuonna 2010 ja Kaustisen kansanmusiikkijuhlan mestarikansantanssijan arvonimi vuonna 2011.

Nuorisoseurojen Kansantanssikilta on perustettu vuonna 2012. Kansantanssimestarit nimeää Suomen Nuorisoseurojen hallitus joka toinen vuosi. Killan jäseniä kutsutaan tanssimestareiksi.

Antti Savilampi tunnetaan yhteisöllisyyden ja hyvän ilmapiirin tekijänä. Kuvaaja: Petri Kivinen

Lupa yhteiseen iloon

​Pispalan Sottiisin taiteellinen johtaja Petri Kauppinen tervehtii sottiisiväkeä näin:
Pispalan Sottiisin tämän vuoden teema saattaa äkkiseltään kuulostaa vastakkainasettelulta – Työ ja ilonpito. Entä jos saakin työkseen takertua tämän tästä ilon ja riemun liepeisiin? Yhä useammalla meistä on mahdollisuus ja lupa siihen. Otsa saa toki välillä olla kurtussa ja hikikarpalot norkoilla ohimoilla, mutta pyrkimys nautintoon ja riemuun työn äärellä on vähitellen tunnustettu arkea värittäväksi voimavaraksi.

Tanssin työkieleen on kirjoitettu positiivinen vire. Eteenkin kansantanssin kielioppiin mahtuu runsaasti kohottavia intonaatioita ja irtonaisesti svengaavaa kerrontaa. Tämän vuoksi koen tanssityöläisenä olevani etuoikeutettu. Saan iloita päivittäin esimerkiksi siitä, kun tanssijoiden fyysinen kamppailu oman itsensä kanssa alkaa kääntyä voitoksi. Voi häkeltyä ihmiskehon ilmaisukapasiteetin laajenemisesta ja tätä myötä koko ajattelun kasvamisesta. Tässä nosteessa henkilökohtainen alkaa kääntyä yhteiseksi ja jälleen tanssin kielet voivat olla rakentamassa ilon siltoja ympäröivään yhteisöön.
Hei sinä, juuri sinä. Seuraavat viisi päivää olet hyvässä pidossa – Pispalan Sottiisin ilonpidoissa.

Petri Kauppinen
Taiteellinen johtaja

”Sottiisi kehittyy omia latujaan” – Sottiisimestari Olavi Pietilä muistelee…

Olavi Pietilä Laikunlavan edustalla 22.5.2018.

#SOTTIISIMUISTOT

Ensimmäisestä vuoden 1970 Pispalan Sottiisista lähtien Sottiisiin on kuulunut tanssi, soitto, riemu ja Olavi Pietilä.

Iloisesti hymyilevä mies kävelee Pispalan Sottiisin toimistolle ja tulee tervehtimään sydämellisesti. Olavi Pietilä on heti kättelystä lämmin ja nauravainen ihminen, josta huokuu kiintymys Pispalan Sottiisia kohtaan. Haastattelun aluksi hän toteaa: ”Kirjotat sen mikä on kirjottamisen arvosta” ja nauraa vaatimattomana, kun vakuutan että eiköhän hänestä kirjoitettavaa riitä.

Sottiisimestari Olavi Pietilä on pitkän linjan nuorisoseuratoimija ja eläkepäiviään viettävä radiotoimittaja. Pietilä on ollut mukana rakentamassa jokaista Pispalan Sottiisia vuodesta 1970 lähtien, mistä vuonna 1994 myönnetyn sottiisimestarin arvon tausta juontuu. Sottiisimestarin arvo on korkein tunnustus, jonka Sottiisista voi saada, ja sottiisimestareita ovat vain Olavi Pietilä ja Lassi Saressalo.

1940-50 luvuilla Pietilä oli aktiivisesti mukana Messukylän Nuorisoseuran näytelmäpiirissä, josta hän sai ensimmäiset kosketuksensa nuorisoseuratoimintaan ja -toimijoihin. Pietilän oma nuorisoseuratausta löytyykin nimenomaan teatterista eikä kansantanssista. Edes Sottiisien myötä Pietilä ei intoutunut itse tanssimaan, mutta festivaalin tunnelma on kietonut hänet alusta saakka pauloihinsa. Pietilä päätyi itse mukaan Sottiisin taustajoukoiksi työnsä kautta.

”Kun ensimmäistä Sottiisia kaavailtiin, olin ollut radiossa freelancerinä toista kymmentä vuotta. Minut haluttiin avuksi varmaan juuri sen vuoksi, että saataisiin Sottiisille julkisuutta ja juttuja lehdistölle. Ja oli siinä pieni kipinä, että jos vaikka YLE:kin tarttuisi.”

Ensimmäisestä Sottiisista asti Pietilä on pitänyt Sottiisia niin hienona tapahtumana, että tahtoi tehdä siitä ohjelmaa, ja yllättäen YLE antoi haaveille siunauksensa.

”Se oli sikäli onnekasta, että esimies suhtautui Pispalan Sottiisiin myönteisesti ja tarttui ideoihin. Tein Sottiisista ohjelmia parhaimmillaan yhden pitkän nauhoitetun lähetyksen ja muutaman suoran lähetyksen, esimerkiksi avajaisista.”

Sottiisin myötä Pietilä alkoi tehdä runsaasti yhteistyötä nuorisoseuratoimijoiden kanssa muutenkin kuin Sottiisin aikana, ja sai samalla tuotua kansanmusiikkia ja -tanssia julkisuuteen. Varsinkin kansanmusiikki on lähellä Pietilän sydäntä. Useiden Laikunlavalla äänitettyjen aamulähetyksen orkesterina toiminut Pispalan Pelimannit on jäänyt hänelle syvästi mieleen.

”Hyvät ystävät YLE:ssä sanoivat että ’Olli on semmonen kansanmusiikin apostoli.’”

Pispalan Sottiisi onnistui saamaan alkuvuosikymmeninään paljon julkisuutta Pietilän avulla.

”Se oli radion parasta aikaa tällaisten ohjelmien suhteen. Oli päästy eteenpäin radion jäykästä linjasta ja samaan aikaan alkoi kansanmusiikin kohdalla viihteellinen aika. Kansanmusiikille löytyi aika mukavasti ohjelma-aikaa, ja samalla tietysti myös Pispalan Sottiisille.”

Ohjelmat tavoittivat yleisöä ihan toisessa mittakaavassa kuin nyt, koska Sottiisin alkutaipaleella radiotarjonta oli koko Suomessa vielä rajallista. Parhaimmillaan Pietilä muistaa ohjelmien keränneen vajaa miljoona kuuntelijaa.

”Nythän niitä kanavia on vaikka muille jakaa, eivätkä ne enää pääse kuin muutamiin satoihin tuhansiin kuuntelijoihin, koska maailma on täynnä ääntä,” Pietilä nauraa.

Tehdessään radiolähetyksiä jokaisesta Sottiisista, Pietilä sai samalla nähdä nuorisoseuratoiminnassa tapahtuneen muutoksen. Aikansa nuoriseuratapahtumana Sottiisi oli itsessään erikoisuus, sillä se oli yksi ensimmäisistä nuorisoseurajuhlista, jotka perinteisten suvijuhlien sijaan järjestettiin kaupungissa.

”Se oli niin erikoinen ilmiö, että vanhat pelimannit hakivat kätköistään liivit ja ottivat seinästä viulun tai kaapista harmonikan ja ne syttyivät, ne vanhat paapat syttyivät ihanasti sottiisitunnelmaan!” Pietilä intoilee.

Sottiisin lomassa myös kansanmusiikissa ja -tanssissa alkoi tapahtua muutoksia.

”Aiemmin ei ollut kansantansseja, ne olivat visusti tanhuja. Sitten alkoi kehitys, ja aika nopeasti syntyi kansanmusiikin uusi aika.”

Yksi esimerkki muutoksesta oli kansallispuvuista luopuminen, sillä aiemmin kansallispuku oli kansantanssijoiden yksinomainen ominaispiirre. Vuosikymmenten aikana kansallispukujen rinnalle alettiin tuoda rooliasuja, ja ne ovat miltei yleisempiä kuin perinteiset asut.

”Aluksi vähän vierastin muutosta, mutta aika nopeasti tajusin, että näinhän sen kuuluu mennä. Heinämäen Jukka sai minut vakuuttuneeksi, että nyt on tällainen aika eikä minulla ole siinä mitään sanottavaa. Tietysti selostuksissa ei voinut samalla tavalla painottaa kansallispukujen kauneutta, mikä oli minulla vähän syntinä koko 1970-luvun,” Pietilä muistelee nauraen.

Myös Sottiisi tapahtumana on saanut osansa muutoksesta. Erityisesti ulkomaalaisten ryhmät ovat keränneet Sottiisi Sottiisilta enemmän huomiota. Tapahtuma on myös kokonaisuudessaan kasvanut niin ohjelmatuotannoltaan ja yleisömääriltään, minkä taustavaikuttaja Pietilä näkee kansantanssiryhmien tason paranemisen.

”Se johtuu siitä, että kansantanssin opettajia ryhdyttiin kouluttamaan. Aiemmin mikä tahansa amatööritanssija, kansakoulunopettaja opetti kansantanssiryhmiä, mutta kyllä koulutetun opettajiston määrä muutti ratkaisevasti nuorten tason nousun.”

Tason nousun myötä kansantanssi on kokenut huiman muutoksen Sottiisin alkuvuosikymmeniltä tähän päivään, eikä moderneja eri taiteenlajeista ammentavia kansantanssiesityksiä välttämättä edes tunnista saman genren edustajiksi kuin perinteisiä tanhuja.

”Niistä täytyy jättää sellainen nimi pois kuin kansantanssi, mutta omassa sarjassaan ne ovat aivan suurenmoisia. Ei sellaisia [modernimpaa kansantanssia] osattu aiemmin kaivata. Sitten ne ovat tulleet mukaan kuvioihin ja jokaisessa Sottiisissa on tullut jotain uutta, mikä on hyvä. Minun ajatuksenani on ollut se, Sottiisin osa on tuoda esiin uusia kansantanssin piirteitä, ja että minä kerron näistä uutuuksista yleisölle.”

Kesän 2018 Pispalan Sottiisia Pietilä odottaa jo innolla, ja on hyvissä ajoin käynyt katsomassa esiintyjätietoja. Myös Sottiisin tulevaisuus näyttäytyy Pietilälle kirkkaana, ja hän uskoo sen kypsyvän taitavien ihmisten käsissä.

”Varmasti ei voi tietää tällä hetkellä, miten kansantanssi kehittyy, mutta se on varmaa etteivät uudemmat Pispalan Sottiisin järjestäjät hukkaa perinnettä vaan nappaavat siitä osan ja siten Sottiisi kehittyy omaa latuaan. Eikä sitä voi väkisin muuttaa vai jarruttaa.”

25.5.2018

Teksti: Riina Tanskanen
Kuva: Riina Tanskanen

Kesän kohokohta: 1000 tanssijaa TähtiAreenalla Suistamon Sähkön sävelin!

"Työ ja ilonpito" - 100 vuoden matka tanssien TähtiAreenalla.
Sottiisiviikko huipentuu yli 1000 esiintyjän "Työ ja ilonpito" -tanssiteoksen, jonka taiteellisena lähtökohtana on sovinnon teema. Esityksessä tanssi ja musiikki kietoutuvat historian pyörteisiin luoden siltaa sadan vuoden takaisten tapahtumien ja nykypäivän välille.

100 vuotta sitten kaikki oli toisenlaista. Suomi oli juuri itsenäistynyt, mutta eli edelleen kansakuntana vahvassa murroksessa, ja alkoi vasta luoda perusteita tasa-arvolle ja yhdenvertaisuudelle. Maaseudun väki lähti kaupunkeihin työn ja leivän perässä. Kaikki oli uutta ja jännittävää. Se houkutteli ilonpitoon ja tutustumaan toisiin ihmisiin.

Työ ja ilonpito tanssiteos on rekonstruktio Sottiisissa 1990 esitetystä samannimisestä tanssidraamasta. Koreografeina ovat Jutta Wrangén, Petri Kauppinen, Hannu Nipuli, Jukka Heinämäki ja Petri Hoppu sekä Oamkin opiskelijat. Musiikista vastaa kansanelektrobändi Suistamon Sähkö Anne-Mari Kivimäen johdolla. Esiintyjinä ovat kansantanssijat kautta maan.

"Työ ja ilonpito" -tanssiteos, Tampereen Messu- ja urheilukeskus, TähtiAreena, 16.6.2018 klo 19.00.
Liput 20 € tai Sottiisipassi, http://puoti.nuorisoseurat.fi/fi/p/sottiisi
#sottiisimuistot #sottiisi2018 @sottiisi www.sottiisi.fi

Kuva on vuoden 2016 Sottiisin Riemua! -teoksesta. Kuvaaja Petri Kivinen.

Sottiisi on tanssin ja tekemisen riemua!

Enää pari viikkoa ja Pispalan Sottiisi pärähtää käyntiin Tamperella 13.6.

Sottiisi soittaa ihmisten sielua ja jakaa ympärilleen tekemisen riemua. Kesäinen viikko nostaa hymyn huulille, sillä se tuo tullessaan folkloren ilotulitusta; vauhdikkaita tansseja, mukaansatempaavia rytmejä, eksoottisia soittimia ja upeita kansallispukuja. Pispalan Sottiisi on koonnut jo vuodesta 1970 alkaen kansantanssin ja kansanmusiikin ystävät ja harrastajat Tampereelle. Tänä kesänä festivaalille odotetaan yli 1000 osanottajaa ja 15 000 kävijää.

Festivaalin monipuoliseen ohjelmaan kuuluu kansantanssikonsertteja, työpajoja, tanssitupia, nurkkatansseja ja ilmaisohjelmaa. Kaikille avoimet Avajaiset järjestetään Tampereen Laikunlavalla ja kansainvälinen päätöskonsertti Tampere-talossa. Festivaalikeskus ja Sottiisin sydän sijaitsee Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa, jossa järjestetään tapahtuman pääjuhla ”Työ ja ilonpito – 100 vuoden matka tanssien”. Messukeskuksessa sijaitsee myös Folk Camp sisäleirintäalue, jossa osanottajat majoittuvat. Muita festivaalin tapahtumapaikkoja ovat Tullikamarin Pakkahuone, Koskikeskus, Särkänniemi, Osmonpuisto, Telakka ja Viikinsaari.

Sottiisin kotimainen pääesiintyjä on Pispalan Sottiisin Vuoden 2018 kansantanssiyhtye Siepakat Rovaniemeltä. Upeiden kotimaisten esiintyjien lisäksi Pispalan Sottiisiin saapuu huikeita kansantanssi- ja kansanmusiikkiryhmiä Slovakiasta, Venäjältä, Virosta, Unkarista ja USA:sta.